"Buen Camino" part 1.

Kotona jälleen! Vaellus oli niin mahtava ja antoisa kokemus, että tulen jakamaan sitä kanssanne  usean postin verran :) En pelkästään vaelluksena, vaan myös kokonaisvaltaisena kokemuksena, siitä, kuinka pelkällä kävelemisellä voi saada "ihmeitä aikaan" ;) missä me oikein sitten oltiinkaan : Pohjois espanjassa kävelyllä ;D

 O Cebreirosta Santiago de Compostelaan..

Day 1.

Saavuimme Madridiin ti 10.6 päivällä..rinkat ei. Koska saimme ne vasta illalla seuraavan lennon kyydissä, missasimme pikajunan Ponferradaan, jossa tarkoitus oli nukkua ensimmäinen yö ennen vaellukselle lähtöä. Meillä oli siis hyvää aikaa tehdä uudet sotasuunnitelmat ja ottaa loman aloittajais oluetkin :D Käytiin keskustassa syömässä, mutta muutoin päivä kului rinkkoja metsästäessä. 

Me reippaat ja avoimin mielin matkaan lähteneet reissaajat päätimme rinkkojen saavuttua perille, viettää ensimmäisen yön hostellin sijaan maitojunassa.

Chamartin asema Madrid ja väsynyt matkaaja..

junalippu maksoi n.50 e.

Juna Ponferradaan kesti noin 6h. Kohtis hyvin saimme "nukuttua" ahtaassa ja täynnä olevassa vaunussa, vaikka vastapäätä istuikin paikallisväestöä isoine koipineen :D Perillä olimme aamu 5 aikaan.

evästä ja ihmettelyä aamuyöllä..

Aamu 5 aikaan kaupunki näytti kivalta, vaikkei muita ihmisiä nähtykään. Saimme rauhassa etsiä bussiasemaa, josta toivottavasti saisimme suunnitellun bussikyydin vaelluksen lähtökuopille, Cebreiroon. Asema löytyi, tosin ei ihan niin helpolla :) useampi kilometri käveltiin ristiin rastiin kuolleessa kylässä. Tulipahan esimakua rinkan kanssa käpöttelystä. Ensimmäisen bussin lähtöön olisi kuitenkin vielä tunteja aikaa, joten evästimme loput junaeväs riisikakut ja hedelmät ja päätimme lähteä etsimään taxia, mikäli sellaisella olisi mahdollisuus reitille päästä. Kilometrejä saatiin alkuvarastoon jo lukuisia :)

Pientä esimakua muutaman tunnin kyläkävelylle antoi myös ensimmäinen reittisimpukka. Tälläisiä varmasti tulossa lukuisia lisää. Simpukoin ja keltaisin nuolin on siis "camino" merkitty ja opastettu. Sellaisia tulisimme siis seuraamaan seuraavat päivät!

Lopulta löysimme taksin, jonka kustannus toki huikea ( 75e). Mutta vihdoin olimme matkalla kohti Cebreiroa, josta vaelluksemme vihdoin voisi alkaa! Perillä olimme jo n. klo. 8. Rinkkani painoi kentällä ilman eväitä ja vettä 10,5 kg. Se tulisi olemaan "kotini" seuraavat päivät:)

Mukaan oli pakattu siis vain välttämättömät. Tarvittavat lääkkeet, hygieniavälineet, vaihtovaatteet ja kengät, makuupussi ja iloista mieltä.

Ennen ensimmäisten reittimerkkien etsintää, nautimme aamiaisen majatalossa, jossa useita vaeltajia olikin jo myös hereillä ja valmiina tulevaan päivään. Majatalon aamiainen sisälsi kahvia tai kaakaota ja paahdettua maalaisleipää voilla ja marmeladilla. Näinkin tottuneena aamumunan syöjänä, toki ensimmäinen hätä meinasi tulla niiden puuttumisesta :D maassa maan tavalla ja leipää nassuun että jaksaa;)

o cebreiro

aamuaurinkoa aamiaisella

Masut täynnä leipää ja perhosia lähdimme polun etsintään! Saimme ensimmäiset leimat "pyhiinvaelluspassiimme", joten virallinen vaellus voisi alkaa! Fiilis oli huikean jännittävä. Passit oli hankittu jo suomessa hyvissä ajoin, niitä saa tilattua netin kautta parin euron hintaan. Jostain kai niitä tuoltakin olisi saannut hankittua, mutta varminta oli hankkia se etukäteen ;)

O Cebreirosta Tracastellaan

Vuoristoista matkaa oli luvassa n. 20 km. Kelikin näytti kuumenevan kivasti.

lähtökuopissa :)

Vamos..ei kun menoks! Maisemat olivat ylhäällä huikeita. Ilmapiiri todella rauhallinen.

Maasto olikin ylä/ala mäkeä. Luulot otettiinkin heti pois :D todellakaan kyse ei ollutkaan kivasta pikku päiväkävelystä. Kävelysauvat, jotka jo kotoa hankittiin, pääsivät vaelluksen ensimetreiltä tositoimiin. Maasto oli osittain soraa, irtokiveä, savea ja hiekkaa. Hyvistä ja tukevista kengistä siis huima etu.

Aurinkokin alkoi lämmittää enemmän ja enemmän, joten alkumetreille osunut kauppa oli hyvä idea hatun ostoa ajatellen. Nyt meillä oli lierit päässä, mikä välttämätön varuste matkan jatkumiselle!

Useiden tuntien aikana maisema vaihtui metsästä pieniin kyliin. Vastaan tuli vaan lehmiä, eikä muita vaeltajia näkynyt kun levähdyspaikalla, josta saimme tankattua lisää vettä matkaan:)

Noin 3-4 tunnin kävelyn jälkeen oli mukava istahtaa hetkeksi ja laskea " ei vielä selkään tottunut rinkka" hetkeksi kyydistä. Saada evästä ja miettiä "kuinka pitkä matka perille on ?" tai olisiko sillä väliä?..meillähän oli vaan aikaa ;)

 Ja Taas mennään.. Meillä ei siis hajuakaan, mitä edessä odottaa. Oli selvää kun maisemia ihaili, että ylös mennää ja välillä alaspäin. Oli kuuma, hiki, varusteet vielä vähän vieraat ja myönnettäköön, että rinkkakin painoi jonkin verran. En ollut todellakaan tottunut kiipeilemään vuorenrinteitä reilun 10 kg lisäpainoilla :D Se ei kuitenkaan haitannut. Matka taittui ihmetellessä maisemia ja luonnon ääniä.

Päivästä tuli todella kuuma. Lämpötila auringossa nousi kirkkaasti 30 asteen paremmalle puolelle ja se toki väkisinkin toi lisähaastetta reitille. 

maakunta kyltti ilmoitti meidän olevan kenties lähellä jo kylää..

 Matkaa sinne kuitenkin oli vielä aika monta mutkaa, polkua, tietä ja mäkeä! 

Kylän portille saavuttiin n. klo.17.00. Parilla pysähdyksellä aikaa ensimmäiselle "etapille" kului n. 7 tuntia. Voi sanoa, että fiilis oli ihan huikea kuin tuon kyltin näki. Olimme aika väsyneitä. Kuitenkin edellinen yökin oli mennyt pilkkiessä junassa. Seuraavaksi olikin tehtävänä löytää yösija ja ruokaa. 

Vastaan kylässä tulikin ihmisiä, joilta kysyimme mahdollista yöpaikkaa. Olimme yhteistuumin päätteneet ottavamme oman huoneen, mikäli sellaisen löydämme. Löysimme majoituksen ja saimme oman huoneen. hintakin sopiva noin. 20 e/hlö. Meillä oli myös siis oma kylpyhuone.

Ilta menikin päivän pyykkiä pestessä ja seuraavan päivän eväitä hankkiessa. Iltapalaksi söimme salaatit ja munakkaat "ravintolassa" ja jälkkärikahvitkin juotiin iltaauringossa koipia lepuuttaen:)

Menimme ajoissa nukkumaan..huomista varten oli syytä levätä ;) Ennen nukkumaan käyntiä oli hyvä ottaa magnesiumia.

Triacastellasta Sarriaan

Aamulla heräsimme n.6 aikaan. Söimme aamiaista huoneessa samalla kun pakkasimme rinkkoja taas lähtövalmiiksi. Edellispäivänä pestyjä pyykkejä ripustettiin vielä rinkkaan kuivumaan, koska kostea yö ei niitä kuivattunutkaan ;) onneksi arjalla oli pyykkipoikia matkassa! Eiliseltä kauppareissulta jäi mukaan mm.hedelmiä, tonnikalaa ja riisikakkuja. Ja tietenkin riittävästi vettä! Itse olin onneksi pakannut kotoa mukaan mm.prot.jauhetta, vitamiinia,magnesiumia ja suolaa ;). Beroccaa, pari omegaa, prodea, riisikakkuja ja hedelmiä naamariin ja ei muuta kun uutta päivää ihmettelemään. 

Onneksi söimme riittävästi aamiaista ennen lähtöä. Ensimmäiset kolmisen tuntia kuljimme yhtäjaksoisti ja vielä ylämäkeä! Matkalle ei osunut yhtään taukopaikkaa ja olimme päättäneet jo lähtiessä, että evästäisimme pöydän ääressä :D Päivä oli todella kuuma ja vettä oli tosin muistettava juoda riittävästi. Noin 10km:n matka ylöspäin alkoi jo kyllä tuntua koko kropassa. Ensimmäisen päivän jäljiltä tuntemuksia matkassa oli niin selässä kuin jaloissakin. Kun vihdoin vastaan tuli taukopaikka, josta sai vielä kolaa ja kahviakin..ei ollut riemulla rajaa!

Evästimme hedelmiä, riisikakkuja ja tunaa. Lepasimme hetken ja jatkoimme matkaa.

miten tuna ja riisikakku saattoikin maistua niin hyvältä!

jälleen energiaa jatkaa eteenpäin ;D

Puolet matkasta oli tasaisempaa maastoa. Saattoi jo meidän marssiaskelluksen lomassa uppoutua tyystin omiin ajatuksiin. Maisemat edelleen vaihtuivat..hitaasti tosin :D mutta aamuisen kipuamisen sijaan, oli enemmän kuin tervetullutta käpötellä vähän tasaisemmalla maastolla. Ihmisiä emme juurikaan nähneet..vieläkään..taukopaikoilla ainoastaan. Liikennettä eikä muutakaan "elämää" reitillä ole. Joten on hyvää aikaa antaa tilaa omille ajatuksille ja luonnosta nauttimiselle! Arjan kanssa toki yhdessä kuljettiin, mutta meidänväliset keskustelut osuivat ajatuksien vaihtoon tauoilla ja iltaisin ;) Siinä oikeasti uppoutuu omaan maailmaan helposti.. Kuten sanotaan..jokaisella on oma vaelluksensa ;)  Ja sen huomaa..jos reitillä tuli reppuja eteen (syystä, että oltiin niin nopeita..) puhetta ei juurikaan kuule..kaikkialla on hiljaista..

Kumpikin olemme aika reippaita kävelijöitä, joten loppumatka menikin aikas haipakkaa. Uppoutuneina ajatuksiin välillä huomasi vaan vauhtiakin riittävän ;) Saavuimme Sarriaan siis jo hyvissä ajoin, noin kahden maissa. Takana kuitenkin parisenkymmentä kilometriä!

seuraa simpukoita..pysyt reitillä ;)

Ensimmäisenä mielessä oli etsiä kahvila, josta kylmää juomaa ja kahvia! Ja seuraavaksi majapaikka. Päivä oli todella kuuma ja vermeet hiestä märät. Kahvia saatiin ja maistettiin jopa paikallista kakkuakin.. Majoitus löytyi taas helpolla. Päädyimmekin majoittumaan perinteiseen majataloon ja valkkaamaan itsellemme sängyt isosta huoneesta. Sänkyjen lisäksi valitsemamme paikka, Albergue Don Alvaro, kätki sisäänsä todella kauniin puutarhan, jossa oli ihana vaan olla ja rentoutua.

Päästiin suihkuun ja vaatteiden vaihtoon. Syötiin "illallista" ja hoidettiin taas seuraavan päivän eväsostokset.

aina pitää mekko olla mukana ;) olikin kiva heittää päälle iltasella huiskun jälkeen..

Koska vihkot ja kynät olivat matkassa, meillä oli hyvää aikaa purkaa vielä päivän mietteitä ja ajatuksia talteen. Kummasti tulikin  kirjoitettavaa ;D Toki jos sulla ei päivässä olekkaan muuta tekemistä kun kävellä ja ajatella..saattaa kaikenmoisia oivalluksia nousta pintaan..

arja miettelijäänä..

 Päivä oli huikea, kuumuudesta huolimatta. Rinkkakaan ei tuntunut enää niin painavalta.. Minä kiipesin yläpetiin ja Arja alapetiin..iltapäivästä saimme huoneeseen myös muita matkalaisia. Vaikkei yhteistä kieltä juurikaan meinannut löytyä, kaikki olivat todella ystävällisiä ja toivottivat hyvät yöt ja onnea seuraavaan vaelluspäivään. 

Sarriasta  Portomariniin

Aamulla kerrossängystä herättiin. Ensimmäiset, jotka hissukseen pakkasivat kimpsut kasaan ja poistuivat kohti seuraavaa etappia. Muutkin toki heräilivät meidän jo tehdessä lähtöä. On fiksua lähteä hyvissä ajoin, kun vielä vähän viileämpää ulkona ;) 

Olimme nähneet iltasella naapurissa kyltin, minkä mukaan siinä olisi ollut aamupala mahdollisuus klo.6.30 alkaen. Siksi lähdimmekin matkaan pelkän berocan voimalla, koska uskoimme saavamme aamiaisen viereisestä kuppilasta. Se olikin suljettu, kuten muutkin paikat. Olimme ostaneet eväät päivän levähdyksille, rinkkakin jo tukevasti selässä, joten päätimme lähteä matkaan ilman aamiaista. Olimme jo huomanneet muutamassa päivässä, että voi mennä kilometrejä ja tunteja ennen kuin tulee mitään vastaan. Toki toivoimme että kohdalle osuisi hyvissä ajoin paikka, jossa aamiaista pääsisimme nauttimaan.

Oltiin jo opittu, ettei kiire ole..meillä olisi vaan aikaa..eilinen etappi tultiin niin vauhdikkaasti, että tänään se myös tuntui ;D Kuitenkaan mikään paikka ei pahemmin kipeä ja rinkka tuntui jopa kevyeltä. Ensimmäisen tunnin jälkeen tulikin vastaan kahvila, josta saimme tilattua munakasta ja leipää. Minä tietysti enemmän kuin hurmiossa saadessani reissun ensimmäiset munat :D 

 Kuitenkin alkutaival aika raskas ja päätimmekin, että aamiaisesta huolehdittava jatkossa paremmin ;) Taas jaksoi pari tuntia taivaltaa seuraavalle kahvitaolle! 

välillä ihan tietä pitkin..

opaste

Muutama tunti hikoillessa välissä metsässä välillä tiellä..lehmän paskoja väistellen :) Saavuimme lepopaikalle, jossa tarkoitus nauttia omia eväitä ja tankata vettä matkaan. Lounaaksi meillä jälleen tonnikalaa, riisikakkuja ja hedelmiä! 

 Rinkassa roikkuva simpukka on tunnus, mistä tunnistaa "virallisen pyhiinvaeltajan" ;D Toki olimme iloisia kun omamme kiinnitettiin :)

Päiväkahvitkin saatiin ja vähän lepoa loppuetapille. Loppumatka taittuikin näiden eväiden voimin :D

Matkalle osui jälleen, mitä kauniimpia maisemia, mutta myös surullisia kohtaloita. Keskeltä "ei mitään" saattaa vastaan tulla muistopaikkoja mm. reitillä menehtyneiden muistoille. Paikat oikein huokuivat rauhaa ja muistoja. Ne helposti toivatkin uusia ja erilaisia ajatuksia esiin..

Maasto, vaikkakin vaihtelevaa, oli tänään aika reippaasti kuljettavaa. Ruoka toi lisävirtaa lahkeisiin ja etenimmekin kuin siivillä loppumatkan ;D Tässä kohdin meillä oli matkaa Santiagoon 91 km!

Päivä oli jälleen ollut fyysisesti ja henkisestikin raskas.Kuitenkin taas olimme ylittäneet itsemme kun Portomarinin kylä tuli mutkan takaa esiin. Sitä joka päiväistä onnistumisen iloa ei voi sanoin kuvailla!

Portomarin

Loppupätkä mentiin taas vauhdikkaasti, kuitenkin Ajatuksia ja rauhallista ympäristöä tulkitsien. Kävelyyn tuli tänään jo tietynlainen "flow". Sitä ei enää ajattele..rinkan olemassa oloa ei edes tunne..sä vaan etenet :D ei sitä pysty selittää :D Kaupunki oli rauhallinen ja kaunis, kuten edellisetkin..lähdimme jälleen etsimään majapaikkaa ja supermercadoa, ajatellen huomisia eväitä;) Kuitenkin piti nauttia se perinteeksikin jo muodostunut "illallinen" eli.. en salade mixto..

Majoituskin löytyi muutaman ylimääräisen askeleen jälkeen. Edellisyönä vietetyn yhteismajoituksen jälkeen olimme päättäneet jälleen etsiä oman huoneen ja kylppärin..näin pääsemme paremmin lepäämään , peseytymään ja pyykkaamaan ;D Perillä olimme jälleen hyvissä ajoin..noin 8 tuntia saatiin kuitenkin tallustaa tänäänkin:D

pyykitkin tuli pestyä :D

 Kauppareissulla päätimme ostaa evästä myös illaksi..saimme käsiimme ensimmäistä kertaa myös "kartan" seuraavan päivän etapista..oli kiva tutustua vähän ennalta mitä edessä odotti. 

löysin porkkanoitakin..wohoo..

iltapalaa huoneessa:)

 Varma sammuminen pitkän päivän jälkeen..Voittaja fiilis jälleen! Olemme selvinneet jo näin pitkälle ilman rakkuloita tai muita suurempia vammoja.. huomenna taas uusi päivä:) 

Portomarinista Palas de reihin

Aamulla oli taas mukava herätä omasta huoneesta. Aamupalaksi saimme jälleen leipää ja kahvia. Onneksi oli herat mukana ja tunat..saimme täydennettyä kivasti hieman jopa vajavaista aamupalaa ;) Matkaan kohti Porto de reitä lähdettiin n. 8.00 aikaan. Tällä etapilla maltettiin jopa pitää riittävästi lepohetkiä evästäen, kahvitellen ja toki vettä juoden. Puolet matkasta oli pilvistä, mikä teki etenemisestä jopa jonkinverran mielekkäämpää. Rinkka oli jo kasvanut selkään kiinni, eikä sen olemassa oloa enää edes huomannut. Iltaisin ollaan maltettu venytellä ja lepuutella koipia. Tässä kohdin on huomattu kuinka raskasta jokapäiväinen taivaltaminen on..ja kuinka se alkaa jo fyysisiä oireita joillekin kulkijoille tehdä. Meidän onni, että rakoilta, suurimmilta hiertymiltä ja etenemistä hidastavilta ongelmilta vältytty. Toki kroppa huutelee jo lepohetkiä..niistä onkin nyt loppuetapit huolehdittava.

ekat pilvet..

  Kuten ylläolevasta käyrästä näkee..alkuu heti olikin aikas nousua..kiivettiin hiekkapolkua sekä loputonta asvalttimäkeä! huh :) pelkästään ekan 10 km suorittamisesta tuli jo voittajafiilis:D

..never endin mäki..prkle!

Tasaisen ja jopa loppumattomalta tuntuneen nousun jälkeen oli ihana taas istahtaa evästämään.. 

Kuitenkin sitä jollain sisulla vaan kokoajan menee eteenpäin.. päänupistahan tälläinen vaeltaminen on kiinni..se on vaan asennoiduttava siihen, että eteenpäin mennään :) Omiin ajatuksiin uppoutuu päivä päivältä helpommin ja näin ollen fyysisetkään ponnistelut eivät tunnu niin pahoilta.. Maasto on ajoittain todella hidaskulkuista ja onkin syytä katsoa mihin astuu..irtokivet, savet, kalliot, kuopat ja montut kannattaa tsekata, tai kohta huomaat, että kierit mäkeä nilkka nyrjähtäneenä ;) 

Perille pääsimme..wohoo..Saimme jälleen kivan huoneen ja kaupasta löytyi jopa kukkakaalia ja mansikoita! Olo oli huikea päivän haasteesta! 

perille päästiin puol 4 maissa;)

en salade mixto :D jossa jopa munaa!

 iltapalaa ja eväitä..


Kroppa tiesi jo kulkeensa..oli levättävä, pyykättävä ja syötävä..loppumatkasta santiagoon tulisi haastava..

..legendaarisin sanoin...

to be continued..