part 2.

Mihinkäs me jäätiinkään...

Palas de Reistä Arzuaan Meliden kautta..

Maastokäyrät tässä näyttää Melideen. Monihan pysähtyi siihen yöksi. Meillä tunnetusti hyvä vauhti päällä, joten päivän päätteeksi oli tarkoitus päästä ihan Arzuaan asti..mutta mennään ensin Melideen ;)

ja siitä taas tossua tossun eteen..mars..

no ehkä yksi kuva vielä ennen lähtöä ;D

Päivästä näytti tulevan taas sopivan kuuma ;) Aamupala guormeet nautittiin taas huoneessa..

Me heitettiin pintaan aamuisin 50:n suojakerrointa. Muutenhan tonne olis ihan käppyrälle palanu. Itsehän poltin olkapääni jo ekana päivänä ja siitä oppineena huolehdin suojakertoimista. Rinkka palaneilla olilla ei niin kivantuntuinen kuitenkaan ;) Naurettiinkin Arjan kanssa, kun vastaan tuli kaninpaskan näköisiä palleroita, että tässä varmaan niitä matkalle jäänneitä "game overeita", jotka muuttuneet jo rusinoiksi ;D Mehän ajateltiin, että tällä tarpomisella ollaan kotiin tullessa lisäksi "pieniä ja ruskeita" :D

Matkalle osui taasen kaikenmoista maastoa ja yhden kylänkin kautta poikettiin evästämässä ja kahvilla. Maasto oli sopivaa ;) vähän lievempiä mäkiä ja kauniita maisemia..mentiin niin pellolla kun metsässäkin. 

Olimme Melidessä jo hyvissä ajoin ja hämmennyimmekin sen koosta ja hulinasta. Suurin vastaan tullut paikka. Kävelimme paikallisen torin läpi ja yhteistuumin päätimme vaan jatkaa edes pysähtymättä. Oltiin totuttu jo täydelliseen hiljaisuuteen ja rauhaan, eikä siis mieleenkään tullut halua jäädä kaupungin sykkeeseen..

melide

etippä tuolla sitten niitä reittimerkkejä;)

Kaupungista ulospääsy toi jo tunnelmaa ;D yritä tuolla sitten täydessä markkinahengessä löytää reittimerkkejä! Aina pääsee suoraan läpi, jos ei muuta, ajateltiin.. kadut oli pitkiä ja täynnä ihmisiä..ja nuolten etsintä lähes mahdotonta..yksi ylimääräinen mutka taidettiin vaan tehdä, kunnes olimme jälleen reitillä luonnon helmaan ;D Oltiin hyvillämme ideasta, ettei päätetty yöpyä siellä.. toki päivän reitistä tulisi tähän astisista pisin n.30  km..ja toki edestä tuleva loppumatka maastoineen ja riittävine levähdyspaikkoineen sopivasti jännitti!

Itse olin jos tässä kohdin ja huomannut, kuinka henkinen ja fyysinen kestävyys kasvavat siinä missä matka etenee..

 Oltiin päiväreitimme noin puolivälissä, edessä siis muutama mutka vielä ennen Arzuaa :D

Nuo metsien siimeksessä olevat purot ja lähteet olivat todella hienoja..en ihmettele että mm. Paolo Coelho on pysähtynyt niissä kirjoittamaan esikoisteostaan pyhiinvaellus,joka kertoo hänen omakohtaisista kokemuksistaan juuri tuolta matkalta..itse en ole kirjaa lukenut, mutta täytynee käydä se kyllä lainaamassa ;)

Läpi puskien ja peltojen saavuttiin Ribadisoon. Kylään tullessa ekana vastassa oli joki, jossa muita matkalaisia uimassa. Meilläkin kyllä uikit rinkassa, mutta päivän reitti niin pitkä, että päätimme levähtää hetkeksi vaan kahville ja evästämään.. ja jatkaa reippaasti matkaa kohti Arzuaa.

Aamulla rinkkaan ripustetut pyykitkin olivat kivasti päivän aikana kuivuneet..näppärää :)

Kofeiinia koneeseen ja loppusuoralle..

Loppuetappi Arzuaan olikin jo aikas haastava..loputonta mäkeä taas kilometri tolkulla..oli jo fyysisesti aika väsy pitkästä päivästä ja helvetin kuuma. Oli taas riemujuhla meillä kun perille päästiin..päivään sisältyi taas huikeita maisemia ja polkuja.

Arzua

 Olimme jo tottuneita omaan huoneeseen, että yhteismajoitukset eivät enää edes mielessä..Kaupungissa oli todella hiljaista, muutamia terasseja lukuunottamatta. Huoneen etsintä tuotti pikkasen vaivaa, mutta näinkin ihana "mummonkammari" lopulta löydettiin..päivärytmiin kuului taas terde sallade ja eväskauppa..

Kylän "hiljaisuutta" ihmeteltiin..miksei mikään ole auki..onko nyt siestan aika..kunnes tajuttiin että on sunnuntai.. Apua sentään..  :D onhan meidän jostain saatava evästä aamuksi ja huomiselle päivälle. Olimmehan hullut ajatelleet mennä suoraan Santiagoon asti ( rapiat 40km). Ja ilman riittäviä eväitä ja vettä se olisi turhan extremeä.

Illallis salladen jälkeen lähdimme siis vaeltelemaan ympäri kylää, etsien edes jotain pikkukiskaa. Siinä sivussa pysähdyimme kahville ja tortulle! Täytyyhän sitä paikallista pullaa maistaa..tarta de santiago! Muuten emme olleetkaan vielä mitään "herkkuja" matkan aikana syönneet ;)

mantelikakku..gluteeniton jopa ;D ja hyvää!

Kahvilan tarjoilija osasi lopulta viittoa meille suuntaa, josta mahdollisesti voisi pieni kiska löytyä ja olla jopa auki..ei auttanut kun talsia muutama lisäkilsa vielä ja toivoa parasta :)

Minikauppa löytyi vihdoin ja saimme evästä illaksi, aamuksi ja matkalle. Iltaherkuksi ostettiin vielä vähän paikallista suklaata, samalla kun koivet katossa katsoisimme hetken töllöstä espanjalaista viihdevisaa ;D Huominen "grande finale"-päivä alkoi jo jännittää.. tunteet jopa ristiriitaiset..olimmeko todella jo niin pitkällä, että huomen illalla olisimme perillä? Maasto ja kuumuus tekisivät varmasti höpöä tollaisella matkalla..Jaloissa oli jo tuntemuksia kävelystä.. Arjalla teipit parissa varpaassa ja kämmen reistaili vähän..itsellä oli oireita jo rasitusvammasta vasemmassa jälkapöydässä.. kroppa alkoi jo kaipailla palautumista ;) kaksi etappia noin 9 h..mitä sissejä ! ;D

Arzuasta Santiago de compostelaan pedrouzon kautta..

Suurin osa vaeltajista jakoi tämän reitin myös kahteen osaan..eli yöpyisivät Pedrouzossa. Meillä oli kuitenkin selkeä tahto suoriutua koko matkasta yhdessä päivässä! Vaikka hullua se tulisi oleman.. Siitä kuultiin kyllä muilta vaeltajiltakin ;D 

Mutta koska päivästä tulisi todella pitkä ja rankka..heräsimme 5 maissa syömään ja kasaamaan rinkkoja..matkaan oli lähdettävä ajoissa, mikäli ennättäisimme ennen pimeää perille!

 Jotkut etapeista olivat jopa jollain mystisellä tavalla "spookeja"..saatoit kävellä metsäonkaloissa tunteja ja yhtäkkiä huomaatkin olevasi tien reunustalla, jossa kilometritolkulla ristejä ja merkkeä..

 Välillä tuntui dejavuilta perä perään.. tuntui kun olisit kävellyt tunteja ympyrää.. pää oli alkumetreillä aika tyhjä..kummallakin.. Useasti ennenkin olit tietynlaisessa "kävely flow:ssa", millään muulla ei ollut väliä, kuin askeleilla..jännä fiilis..kun kuudetta päivää vaan kävelee, voi näköjään siitäkin jonku "fiiliksen" löytää.. ;D

 Suurin osa metsäpoluista olikin ns. loputtomia "onkaloita"..niihin aina sukellettiin sisään tietämättä kauan niissä kävellään..puut kasvoivat luolamaisesti, eikä näin aurinkokaan sinne juuri aina paistanut..eteen tuli aina vaan uusi mutka..

Useampi tunti taas metsikössä..vaan kävellen..kun sieltä vihdoin "sivistykseen", olimmekin jo lähellä päivän välietappia Pedroizoa.

Sinnehän siis suurin osa majoittui vielä ennen vaellusta Santiagoon.. me evästimme ja päätimme pysyä suunnitelmassa ;D

Oltiin kyllä jo loppumetreillä aika väsyjä..viimiset kilometrit tulisivat olemaan todella haastavat..oli helvetin kuuma..polvissa ja jalassa tuntui..mutta jotenkin sitä vaan etenee ja kierolla tavalla jopa nauttii..mitä raskaammaksi koko matka lähtökuopista asti muuttunut, sitä enemmän siitä alkaa nauttia..you know..ylität itsesi joka mäessä ja mutkassa..et edes tiedä, saati ajattele enää koska mikäkin matka päättyy..koska lepäät jne..kävelet vaan ;)

 Kunnes sä tajuat, että oikeesti oot kohta perillä.. siinä vaiheessa kyllä kipuilut ja tunteet nousivat hetkellisesti pintaan..et meinaa itsekään uskoa, että olet päässy näin pitkälle. Niin moni joutuu reitin keskeyttämään..20 km ennen santiagoa kun lounastimme kahvilassa..vaihdettiin viereisessä pöydässä verisiä rakkolaastareita ja siteitä.."ruhjeet" olivat päivien myötä jo päässeet niin pahoiksi, että matka keskeytyi siihen..tai ainakin pariksi päiväksi.. Siinä taas rupateltiin, kuinka meidän rasitusvammat ja kinesioteippaukset pieniä murheita..tehtiin diili että vaikka sitten kontataan loppumatka :D ihan sama mitä mäkeä, kiveä tai kukkulaa enää edessä :D

..olimmehan jo "voiton puolella" !

 Santiagon lähestyessä, myös vaeltajien "kirjoitukset ja ajatukset" seinissä ja kivissä lisääntyivät..moni olikin matkalla kirjoittanut ajatuksia ja mietteitä..

Tietynlainen helpotus, mutta myös haikeus "caminon" päättymistä tuli esiin, kun viimoiselle etapille lähdettiin.

 Itse tässä vaiheessa jo oppinut myös, että vaeltajan tärkein asia on matkan teko ;) On mielenkiintoista ollut huomata, kuinka jokaisen pyhiinvaeltajan eli pilgrimin camino (eli vaellus) on erilainen. Ihmisiä reitillä motivoi erilaiset asiat..kellä se on uskonto, "itsensä etsiminen" tai vaikkapa puhtaasti urheilullinen ja itsensä haastaminen. Jotkut haluavat virittäytyä henkisesti ja toiset kokea ja tutustua luontoon ja kulttuuriin/historiaan..

Itselläni oli lukuisia motiiveja matkalle ja jaan niitä kanssanne vielä..kuhan ensin päästään perille ;)

eli..

..to be continued..