vuosi sitten..

aika tarkalleen.. aloin sulattaa ajatusta että parsat ja puurot kuuluvat kaappiini.. "uutta haastetta" oli totutettu arkeen jo muutamia viikkoja..draivi oli huipussaan, mutta muutokset suuria ja haastavia.. salilla heiluin kuin heinämies konsanaan, tietämättä edes tarkalleen mitä siellä touhusin..tutustuin ryhmäliikuntatunteihin, joista mm.pumppi tuli kuvioon jäädäkseen.. ostin kasapäin purkkeja ja purnukoita eväitä varten ja haaveilin "uudesta minästä".
..vuosi sitten..ruokavalio oli mitä sattuu ja milloin sattuu. Aktiivisesta liikuntapohjasta puhumattakaan :) En olisi myöskään silloin uskonut, kuinka paljon "työtä" ja tahdonvoimaa asettamiini tavoitteisiin tarvittaisiin.. minulla ei ollut  myöskään kaapillista jumppavaatteita eikä lukuisia uusia ystäviä, joiden tuesta ja tsemppauksista enemmän kuin kiitollinen :)
..vuosi sitten.. luulin aloittaneeni , taasen kerran, "kuurin". Mikä sitten loppuisi TAAS aikanaan :D toisin kävi :)

 

Kärsivällisyyttä koeteltiin monesti ja sitä tarvittiinkin. Huomasin pian että jos haluaa 100%, on tosiaankin annettava 100% .

 Pienilläkin muutoksilla voi saada suuria aikaiseksi jos tahtoa riittää. Jostain on myös valitettavasti luovuttava saadakseen jotain tilalle. Nehän ovat kaikki vain jokaisen vapaavalintaisia päätöksiä. Olen omassa arjessa luopunut paljosta, mutta saanut niin paljon tilalle, ettei enää edes ajattele ”joutuneensa” luopumaan mistään .

Paljon on vuodessa ollut ylämäkiä ja alamäkiä, niin treenin kuin ruoan suhteenkin.. Myös lukemattomia henkien taistoja mielen ja kropan kanssa :)

 Aamulla kävin jopa vaalla pitkän tauon jälkeen ja huomasin sen näyttävän aikas samoja lukemia kuin vuosi sitten! Tosin ilokseni saannut huomata, että peilikuva ja mieli muutunut kovin :)
Olemattomaan ryhtiin saatu vähän lihaakin tarttumaan :)

                                                       selkävertailua vuoden varrelta ;)

 Persettähän multa löytyny aina...siitä ei pulaa :)..tavoitteena saada joskus hartiat ja olkapäätkin :D..nää on muutes mun "maailman parhaat kotihousut" ! ei siis nää ylikylän pantteribiksut vaan yllä olevat tassupöksyt :D

Olo on huippu ja nyt vuotta kelaillen, mieli vielä parempi. Nää on näitä, "en olis vuos sitte uskonu"-postauksia.. mutta näin se vaan on..

viimeaikoina olen jopa oppinut olla tressaamatta syömisiäni ja poistanut "karkkipäivät" kalenterista.. eli enää en edes panttaa herkkuja milleen tietylle päivälle, vaan nautin pienistä herkkuhetkistä silloin kun siltä tuntuu :)
vuosi sitten tavoitteena, nähdä mitä saan itsestäni irti kilpailun motivoimana. Onnistuin ja huomasin olevani "koukussa". Innolla odotan mitä seuraava vuosi tuo tullessaan.. Ajatukset ovat menneet välillä vuoristorataa.. nyt iloiten niistä kaikista epäonnistumisen ja onnistumisen hetkistä, joita olen kokenut ja niistä oppinut ja ihmisenä kasvanut..

Olen oppinut itsestäni huimasti, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Olen haastanut itseni täysillä ja kokeillut rajojani.  Toisin sanoen, haastanut itseni muuttumaan ja siinä ilokseni onnistunut. 

Koen onnistuneeni kokonaisvaltaisesti hyvin ja alkukin kehitykselle lupaava ;)

...tällähetkellä huomaan jo asioiden menevän omalla painollaan.. sopivasti duunia ja treeniä, ei siis loputonta säntäilyä suuntaan jos toiseen. Viikkohan koostuu mulla nykyään 4-5 salitreenistä, parista pumppitrimmistä ja kahvakuulailusta ja työmatka/haukku- lenkkeilystä. Tämä "kuuri" on nyt käsitelty..jatkossa jatketaan kirjoittelua sitten ihan arkisissa asioissa, kuten esim. treeneistä ja ravinnosta ;D

Vuosi sitten.. vartti action runin suoritin ajassa 1h28min.. katotaan miten käy tänä vuonna ;)