hellou..

..tästä reissun päätösosasta taitaa tulla nyt enemminkin sairaskertomus :) tietenkin kun palaa tuolta helteestä tänne kotisuomeen sateeseen lenkkeilemään, ei voi mun tuurilla tulla kun kipeäksi.. eli tässä reissun jälkeen olo enteillyt lenssua ja päivät menneet lähinnä terve, ei terve, terve, ei terve ja jne.. mun tuurilla tietenkin, varsinkin kun kalenterit tursuaa töitä..no ei auta.. mähän tunnetusti sairastun aina kun stressi "helpottaa"..muutoinhan en ikinä olekaan kipeänä..sama oli kisojen jälkeen.. silloin toki kroppakin aika herkässä kaikille pöpölöisille.. no mutta..

Lennettiin siis santiagosta sitten huilimaan Madridiin..oltiin se niin ansaittu ! Koska rinkassa ei ollut kun vaelluskamppeita, jotka suurkaupungin hulinaan ei ihan istuneet..oli tarve tutustua shoppailumestoihin..

menomekot löydettiin ja loppupäivä menikin kaupunkia ihastellessa ja fiilistellessä..

hotellilta..

Lisää kuvateksti

Kuitenkin suurin luksus oli meidän hotelli..ihanaa oli päästä kunnon sänkyyn ja aamiaiselle :)

Madrid oli kaikin puolin hieno kaupunki, missä viettäisi toki useammankin yön.. me oltiin toki jo niin väsyneitä meidän vaelluksesta, että hyvä lepo, ruoka ja koti jo kutsuivat. Ilta fiilisteltiin matkaa huoneessa ja aamupäivästä lähdimmekin jo kotimatkalle...

rinkka kotimatkalla..

 Kovasti meillä löi tyhjää reissussa kun yritimme kokemuksiamme jakaa..ajateltiin, että varmaan ne suurimmat fiilikset tulee sitten kotona.. aika pitkälti näin kävikin.. ensimmäisenä huomasin kuinka "tyhjä" mun nuppi oli :D mikään känni, palmuloma, saikku yms..ei ole koskaan nollannut päätä samalla lailla..toisaalta olin myös todella väsynyt.. olihan se fyysisesti ja henkisesti yksi rankimmista suorituksistani koskaan..
Se miksi itse halusin reissun kokea, selvisi ehkä vasta siellä..mulla ei ollut mitään ennakko-odotuksia eikä luuloja lähtiessä.. en lähtenyt etsimään jeesusta, valoa, enkä mitään muutakaan..ajattelin heittäytyä fiilikseen ja katsoa mitä se mulle antaa.. Paljon tuli kelattua ikäviäkin asioita menneestä ja varmaan osan vielä mukana pyörineistä jätinkin sinne..Itsensä voittaminen päivä päivältä loi vielä enemmän uskoa itsensä selviytymisestä mistä vaan.. Suurimmaksi "huolekseni" ehkä huomasin, kuinka hektistä oma arki kotosalla olikaan..kun siitä härdellistä hetkeksi hyppäsi lähes toiseen päähän..sen vasta huomasi. Sanotaan, että vaellus muuttaa ihmistä.. tavallaan voin sen allekirjoittaa..jos ei muuten niin oppii varmasti näkemään monia asioita lukuisilta kanteilta..aikaa siihen on ainakin ;D samoin monien asioiden arvostus kasvoi siinä missä negatiivisten voimistui.. Lähinnä tuli käytyä kaikki ihmisen tunnetilat läpi noiden päivien aikana.. Se mitä itse vaellukselta sain..oli ehkä tietynlainen "tasapaino"..sain rauhassa puntaroida oman elämäni palikoita paikalleen..kerrankin mulla oli siihen aikaa..mieli on nyt paljon levollisempi ja jopa tietyllä tavalla luottavaisempi tulevaisuutta ajatellen.. sain lisää rohkeutta uskoa itseeni ja vahvemman itsetunnon.. huomasin lopulta kuinka tärkeää on voida henkisesti hyvin ja tasapainossa..varmasti menen tuonne polulle vielä uudestaan ..sitten kun sen aika on jälleen..

nyt toivon vaan pikaista paranemista, että pääsen pian nauttimaan tasapainoisemmasta arjesta :)