..jotain..rajaako?

..body siellä, fitnestä täällä..bodyä, kroppaa ja fitnesslifee jokapuolella..tai siis en tiedä, tuleeko sitä vaan mun silmille kokoajan, koska olen ns."fitnessilmiöstä" kiinnostunut, ja mielelläni luen ja seuraan aiheeseen liittyviä kirjoituksia ja blogeja. Mutta kuitenkin huomannut, että jo lähikaupan hyllyihin ilmestyneet isot ständit siitä, kuinka herat ja muut lisäravinteet ovat elinehto kesäkunnon saavuttamiseksi tai pysyäkseen mukana nykyajan "kauneusihanteessa".

Olen löytänyt ympärilleni paljon ihmisiä ja ystäviä, joilla samoja mielenkiinnonkohteita, jos nyt puhutaan "elämäntavasta ja treenaamisesta", mutta miksi minusta tuntuu, ettei ympärilläni meinaa pyöriä juurikaan muuta.. kai se on sitä tätä päivää? Huomannut jopa, kuinka koetaan paineita ja tarvetta lukeutua tähän ulkonäkökeskeiseen yhteiskuntaan, ja että peilin edessä päätetään aamulla, onko päivästä tulossa hyvä vai huono..

Itsekin kurkkailen peiliin, tietysti :D otan "selfie ja belfie"-kuvia ja arvion kroppaani ja työni tuloksia..iloitsen tuloksista toki etsien virheitäkin ;D Lisäksi tungen niitä tänne mun "fit-life"-blogiin kaikkien terveyshömppätreeniruoka- ajatusten kanssa :D en kuitenkaan koe että mun pitäisi tressata jokaisesta suupalasta tai pilata päivääni pienellä "nestepöhöllä";) :D Olen tullut pitkän ja kivisen matkan tähän pisteeseen, että olen oppinut käsittelemään itseäni, niin peilikuvan kuin mielenkin puolesta.. haluan treenata ja muokata "bodyani" ja elää mahdollisimman hyvin itselleni sopivalla tavalla. Ja halu oppia lisää ja kehittyä niin ravinnon, kuin liikunnan suhteenkin on suuri! 

..oisko tää jo puolibelfie ;)

Kuitenkin tuntuu kuinka valtaväestöllä nykyään tarve hakeutua sitä timmiä ja rasvatonta ihannebodyä kohden..ja siihen pyritäänkin orjallisesti ja täydellä focuksella. Mikä se ihannebody sitten on? Sosiaalisen median ja muiden elävänkuvan ja bittiavaruuden muokkaamat vatsapalat ja pyöreät pakarat? Lähes olematon rasvaprosentti ja nesteistä kuivatettu ruskettunut kroppa?  Se on hienoa, ainakin osaltaan, että tänäpäivänä pyritään täydellisyyteen, kilpaillaan ulkonäöllä ja osataan hakea apua päästäksemme näihin tavoitteisiin.. 

Nostan hattua kaikille painonpudottajille, terveemmän elämäntavan löytäneille kanssasisarille, ja muille "diettaajille", joiden elämänlaatu paranee kadotettujen jenkkakahvojen tai pienentyneen rasvaprosentin ja vaakalukeman myötä :) mutta missä menee raja, mitä jos into hyytyykin? jääkö orjallinen treenaaminen ja ruokavalio edelleen korvien väliin kiusaamaan?.. helposti saatetaan kokea jopa epäonnistumista, epäterveellisiä "kuntoonkirimisdieettejä", vääristynyttä minäkuvaa ja epätervettä suhtautumista ruokaan ja liikkumiseen.

Vaikka sanonkin, että mun hyvä olo ja fiilis tulee, kun syön mahdollisimman puhtaasti ja liikun riittävästi ja tavoitteellisesti, en sano, että oman kehon palvonta ja sen ympärillä pyörivä arki olisi kuitenkaan enää se mun "onnen salaisuus".. ;) Tällä hetkellä voin paremmin kuin hyvin! pääsin vihdoin aamulla treenailee ja sairastelutkin voiton puolella. Peilikuva ei vastaa "kisakuntoa", mutta eihän sen pidäkään ;) Ruokailut tasapainossa, motivaatio ja tavoitteet mielessä. Jälleen paljon oppineena ja yhtä kokemusta rikkaampana, kohti uusia kujeita. En malta odottaa että pääsen kunnolla "omaan rytmiini" kiinni! Tänään kävin täydentämässä mun ravintolaatikkoa kouvolan luontaistuotteessa. Ja matkaan lähtikin uusia tuttavuuksia, joista kerron tarkemmin vielä myöhemmin:)

Halusin kirjoittaa aiheesta, koska jotenkin koen tällähetkellä niin ristiriitaisia ajatuksia tästä "muoti-ilmiöstä". Olen todella kiinnostunut treenaamisesta, ruoka-aineista /valioista ja muusta oman navan ympärillä pyörivistä asioista. Toki haluan näyttää hyvältä (omaan ja muidenkin silmään) ja onnistua treeneissäni niin että koen edistyväni. Samoin voida mahdollisimman hyvin ja terveenä, valitsemallani ravinnolla. Mutta varmaan siksi , mitä enemmän asiaa tutkin ja asioihin perehdyn, sitä enemmän huomaan valitettavasti siinä myös "järjettömyyttä, riittämättömyyttä, pahaa oloa ja ongelmia".

 Tuntuu, että moni ei tiedä, mikä on enää itselleen normaalia.. pyritään pysyä valtavirran mukana ja ruoka ja liikunta alkaakin helposti hallita elämää.. opetellaan itsekuria ja määrätietoisuutta, eikä virheisiin ei ole varaa.. kroppa ja mieli pyörii kun hyrrä, koska se totuttu rentolaiffi ei istukaan enään muottiin. Ihailua, hyväksyntää ja huomioita saadaan salikuvista ja kiinteytyvästä kropasta. Tiedän itse, kuinka tulokset tuo mielihyvää, kehut ja ihailut "rusinalookista" nostavat itsetuntoa kummasti. Hupsista kuinka kiva olikaan huomata, ettei itsetunto tai minäkuva romahtanutkaan kisadietin jälkeen! Vaan pikkuruiset herneet, jotka pääkopassani joskus liikkuu, ovat kohdanneet oman elämäni realiteetit ;D

Ensimmäisen "oikean dietin" suorintinkin niin hurmoksessa, ettei maailmaani kuulunut juurikaan muuta..tavallaan myös odottaen, koska olen siinä unelmakropassa ja itsevarmempi kuin koskaan. Pääsin asetettuun tavoitteeseen (ja tietenkin olin "voittaja" ja itsevarmempi kuin koskaan) ja mitä sitten? En ollutkaan juuri sen ihmeellisempi ihminen kuin ennen diettiä ja mielen täytyi kestää palautuminen normaaliin..en tiennyt enää mikä on normaalia..onnekseni osasin alkaa tiedostamaan mieltäni ajoissa ja hakemaan lisää tietoa ja innostuinkin kovasti tiestä, jossa edelleen tallustan.. tämä tie ei ole enää mikään mikä päättyy jonnekin tai joskus..siitä ajatuksesta olen onneksi päässyt eroon.

Siksi ehkä näin kevään kynnyksellä tekee jopa pahaa seurata vierestä mitä ihmeellisempiä kesäkuntoon dieettejä, joiden ympärillä monenkin arki sokeasti pyörii. Vaikka ns.fitnesselämäntapa tuo monelle enemmänkin kuin pelkkää hyvää..parempaa oloa, peilikuvaa ja ennen kaikkea sitä parempaa itsetuntoa, riittääkö se pitemmän päälle meitä voimaan tasapainoisesti ja hyvin? voiko se tuoda tullessaan myös negatiivisia tunteita, jopa vakavia syömishäiriöitä, fyysisiä ja henkisiä ongelmia? uskon, että voi..

Tämän kisadietin suoritin omaa kroppaa ja mieltäni kuunnellen..en noudattanut samaa kaavaa jokapäivä, enkä hukuttanut itseäni dieettikuplaan. Olin "dieettimoodilla" se riitti. Halusin voida hyvin ja nähdä, kuinka kroppani ja mieleni siihen reagoi. Kroppa reagoi..jopa liiankin hyvin :D mieli vielä paremmin.. Nyt täällä muutaman viikon sairastelun jälkeen, haaveilen jo kunnon treeneistä, syön samoja pöperöitä ja testailen uusia ;) pystyn, uskallan ja nautin asioista, joista nautin dieetillä ja asioista, joista pääsen nyt nauttimaan. Edelleenkään en ole vaaálla käynnyt. Olen oppinut, ettei se , eikä peili määritä sitä kuka minä olen, ja millä mielellä päiväni aloitan.

Tässä lukuisien vastoinkäymisten keskellä, olenkin oppinut, ettei ne pienet ja yksittäiset valinnat ole kuitenkaan niin tärkeä asia kuin monipuolinen ja tasapainoinen kokonaisuus ;)Niin ravinnossa, liikunnassa ja elämässä ylipäätään. Ja mihinkään ei pitäisi hukuttautua niin, ettei näe oman kuplansa ulkopuolelle. Nautitaan keväästä, treeneistä ja tuoreista rehuista ;D

;)

Nyt ylös, ulos ja lenkille (vihdoinkin)

saara