..juoksua..

Rohkenin sitten kuitenkin osallistua kouvolan puolimaratoniin eilen. Riskipäätöksellä lähdettiin matkaan ja siksi "tervettä" jännitystä oli ilmassa. Teippasin tukisukat kiinni, koska pääasia että ne pysyy jaloissa vaikka konttaushommiin menee:D. Jalat tuntuivat hyviltä jo heti aamusta, joten annoin niille toivoa selvitä urakasta! 

 "pari" mustelmaa pitää aina löytyä ;)

Hulluahan se on lähteä "kylmiltää" vetää tollaista matkaa.Varsinkin puolikuntoisena jalkapuolena :) Muiden epäröinti matkan onnistumisesta antoi vaan lisädraivia päästä maaliin. Tarkennan vielä, etten harrasta juoksua, aerobisia treenejä ei juurikaan useaan kuukauteen ole ollut ja kuukauden jalat olleet levossa. Kai se paikkaa että olen ollut polttamatta jo usean kuukauden ajan;) (satunnaisia kessuja lukuunottamatta)

lähdössä tais vähän jännätä! Hymyilytti kuitenkin..

Tankkailin normi aamupalan ja reilu tunti ennen juoksua vielä kunnon puurosetti marjoilla. Vettä ja treenijuomaa kulki mukana, kun mira polkutteli skarppaajana mukana koko lenkin. Ensimmäinen 10 meni rupatellessa.

 12 kohdalla tuli ekat pinnistelyn tarpeet. Jalat alkoi painaa ihan sairaasti, rytmi oli hukassa ja sykkeet heitteli. Olin fiksu ja kaivoin aamulla mittarit ranteeseen, jotta voin vähän seurailla missä mennää. Keskisykkeet matkalla 155-165.. ylämäki etapeilla käytiin yli 170 ja siinä olikin sit tasailemista. Nestehukka oireita tuli myös 15 hujakoilla. Lievää huimausta/haparointia, kauhea jano ja kivaa hapotusta:) Huomattiinkin siinä kohdin, että pullot vielä aikas täynnä, eli juomingit olivat kulkeneet aikapitkälti pyöränkorissa sinne asti. Eipä muuta kun aminojuomaa kitusiin ja vettä perään..helpotti onneksi oloa, vaikka askel ei meinannut enää noustakkaan. 18 hujakoilla tuli jo ääneen ekat kirosanat..hetki jolloin olisin halunnut jo kävellä. Sisulla puserrettiin viimeiset kilometrit kuitenkin, päätinhän jo lähtiessä että kävelyyn ei ryhdytä. Ainut lupa olisi ollut keskeyttää, mikäli jalkoihin olisi tullut operointiin viittaavaa kipua. Kipua oli, mutta "asiaankuuluvaa" saa kokeilla itse , niin tietää ;)
Joka tapauksessa olen todella ylpeä itsestäni, vihaanhan juoksemista, siksi en sitä harrasta. Voin kuvailla yhtä luonteenpiirrettäni nyt myös "päättäväisenä". Koen olevani sen ansainnut:) Maaliin päästyä, olin aika loppu, kirjaimellisesti. Ystävä Heini oli minua vastassa, siitä tuli hyvä mieli. Ruksi seinään ja kohti uusia haasteita. Ensi viikonloppuna juostaa naisten kymppi, sinnehän vois mennä käymään "päivälenkillä".

Aamupalalla kouvolan sanomissa kiva yllätys..todistusaineistoa :)

Väsynyt, mutta onnellinen..täytynee kehyksien hankintaan:)

On pyhä..yrittäjä on duunissa ;) Jaksaa sitten viikon päästä vähän lomailla ;D Kiittää kannustuksesta ja kuittaa! Jalat on tänään kipeät..onneksi yläpää pelaa..iltasella olkapääsettiä vielä ja kodin järjestelyä!